Matka vanhemmuuteen hedelmöityshoitojen viitoittamalla polulla voi olla pitkä ja kivinenkin, tässä artikkelissa Roosa Reponen kertoo meille omasta matkastaan.
Artikkeli perustuu Roosa Reposen kokemuksiin
Roosa on koulutettu kokemusasiantuntija, kokemustoimija ja vertaistukija, jonka kokemusosaamisen keskiössä ovat harvinaisten sairauksien sekä tahattoman lapsettomuuden monipuoliset teemat. Roosa kokee tärkeäksi tiedon ja ymmärryksen lisäämisen, omalla toiminnallaan hän haluaa myös olla osaltaan rakentamassa toivoa. Tämä artikkeli tarjoaa näkökulmia tahattomaan lapsettomuuteen ja lapsettomuusprosessiin, Roosan tapauksessa lapsettomuustutkimuksiin sekä hedelmöityshoitoihin, samalla se voi toimia vertaistukena muille lapsiperheellistymisen haasteita kohdanneille.
Ensimmäiset askeleet
Roosa kokee tehneensä matkaa vanhemmuuteen jo hyvin nuoresta, kun toive lapsesta ja haave äitiydestä on kasvanut hänen mukanaan. Roosan harvinaisen sairauden vuoksi yhteinen lapsitoive aviomiehen kanssa tarkoitti ensin raskausmahdollisuuksien kartoittamista ja raskausajan suunnittelua yhdessä lääkärien kanssa, vasta tämän jälkeen raskautta päädyttiin yrittämään aluksi ilman sen suurempia lapsettomuustutkimuksia tai lapsettomuushoitoja vuonna 2020.
Alkuvuodesta 2021 oli aika siirtyä lapsettomuustutkimuksiin ja lapsettomuushoitoihin, joita Roosa kuvaa monivaiheisena prosessina. Roosa muistaa liukuman tutkimuksista hoitoihin tuntuneen kuitenkin vauhdikkaalta ja pohtii vauhdin tuntua lisänneen sen, että heillä hoitomenetelmäksi valikoituivat suoraan koeputkihedelmöityshoidot mikrohedelmöityksellä.
Sekä Roosan harvinaista sairautta, että parin tahatonta lapsettomuutta on alusta asti hoidettu julkisessa terveydenhuollossa. Tämä on vaatinut runsaasti omaa aktiivisuutta ja ajoittain myös esimerkiksi kärsivällisyyttä lapsettomuustutkimusten sekä lapsettomuushoitojen jonoihin liittyen, Roosa kertoo.
Meidän lapsettomuusprosessissamme suurin haaste on aivan alusta asti ollut harvinainen sairauteni, joka ei lähtökohtaisesti aiheuta tahatonta lapsettomuutta tai selitä heikkoja hoitotuloksiamme mutta vaikuttaa taustalla aivan kaikkeen – ensimmäistäkään päätöstä tutkimuksiin tai hoitoihin liittyen emme voi tehdä huomioimatta harvinaista sairauttani, Roosa kertoo. Pariskunnan keskinäisen kommunikaation ja heidän oman aktiivisuutensa sekä turvallisten hoitokontaktien merkitys korostuu, kun lapsettomuusprosessin mahdollisesti pitkillekin poluille päätetään yhdessä lähteä jonkin ylimääräisen matkakumppanin, Roosan tapauksessa harvinaisen sairauden kanssa.
Päätöksiä & kuormitusta
Roosa kokee, että lapsettomuus on kierroksia ja kerroksia – jokaisella kierroksella sekä kaikissa kerroksissa kysytään aina uudestaan niin kykyä tehdä päätöksiä, kuin kykyä säädellä kuormitusta. Roosalle oli iso päätös luopua kaikista harvinaisen sairauden oireita lievittävistä lääkkeistä, jotka saattaisivat olla haitaksi raskaaksi tulemiselle tai mahdolliselle sikiölle. Lääkkeettömyys oli edellytys lapsettomuusprosessissa etenemiselle, samalla se on ollut valtava kuormitustekijä – niin harvinaissairauden, kuin lapsettomuushoitojen aiheuttamien oireiden kanssa on vain ollut pärjättävä. ”Hetki kerrallaan, päivä kerrallaan” – siitä on tullut yksi Roosalle tärkeä arkinen motto. Arjessa ovatkin auttaneet erityisesti puolison ja läheisten tuki, psykofyysinen fysioterapia sekä oman ajan ottaminen. Omalla ajalla Roosa esimerkiksi tekee sosiaalista mediaa, nauttii luonnosta ja harrastaa jousiammunnan sekä paritanssin ohella laulamista – kaikkea oman voinnin mukaan.
Roosa kertoo, että mitä pidemmälle lapsettomuusprosessi on edennyt, sitä läpileikkaavampi siitä on tullut ja sen tärkeämmäksi on käynyt myös oman ajan ottaminen. Tämä tiedostetaan myös parisuhteessa – tutkimuksia sekä hoitoja rämmitään eteenpäin tiiviinä tiiminä ja samaan aikaan pyritään huolehtimaan siitä, että molemmilla on mahdollisimman paljon aikaa, tilaa ynnä vapautta käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Tästä päästäänkin toiseen Roosalle tärkeään mottoon – ”ei joko-tai, vaan sekä-että.” Arjessa voi olla yhtä lailla läsnä niin valtavaa surua, kuin suurta kiitollisuuttakin. Päiviin voi mahtua syvää väsymystä samalla, kun niistä löytyy myös kuplivaa intoa. Roosalle erityisen tärkeää on olla aito ja läsnä, säilyttää herkkyys kaiken keskelläkin.
Matka jatkuu
Tällä hetkellä Roosa on puolisonsa kanssa julkisen puolen viimeisellä hedelmöityshoitokierroksella, takana heillä on kolme munasolupunktiota ja viisi alkionsiirtoa sekä viisi kipeää menetystä. Pakkasesta löytyisi vielä kaksi alkiota, kunhan vointi vain mahdollistaisi niiden siirtämisen turvallisesti. Pitkällä matkalla on auttanut ajatus siitä, että minähän olen jo vanhempi – olen jo äiti. Teen juuri niitä asioita, mitä vanhemmat tekevät – huolehdin ja priorisoin ihan joka ikinen päivä.
Roosa kokee, että oppiakin on kertynyt – erityisesti omiin rajoihin liittyen. Energiaa kaiken keskellä antaa erityisesti aktiivinen toimiminen koulutettuna kokemusasiantuntijana ja kokemustoimijana, kehittäminen sekä vaikuttaminen.
Oma juttu ja oma yhteisö on löytynyt yhdistelemällä harvinaista sairautta sekä tahatonta lapsettomuutta ynnä muita itselle merkityksellisiä teemoja, tämä näkyy myös Roosan somessa, löydät Roosan Instagramista nimimerkillä @roosaroso.
Muille tahatonta lapsettomuutta kokeville Roosalla on aina avoin syli ja seuraavia sanoja: ”Olet kaunis ja ihana, ihan täydellinen juuri tuollaisena – ethän jää tahattoman lapsettomuuden kokemuksen kanssa yksin, vaan tulethan rohkeasti oman tuntemukseksi mukaan yhteyteen eli esimerkiksi vertaistuen äärelle!
